 |
| Elämän portaat |
Portaiden rakentamien on alkanut jo aikaa sitten. Ne eivät valmistu yhdessä yössä eikä kahdessa päivässä. Portaat johtavat ylös tai alas, riippuen siitä, miten haluat.
Portaat ovat kuin elämä, noin laajemmin ajateltuna. Ne vievät sinua ohjatusti eteenpäin. Helpottavat kulkua ja samalla pitävät sinut turvassa. Tukevat portaat antavat hyvän vastuksen jalalle ja kaide antaa kädelle paikan kulkea ja tukea matkaa. Portaat antavat hyvän suunnan ja vapauttaa sinut miettimästä mihin jalkasi asetat. Voit pysähtyä katselemaan maisemia, eivätkä muurahaiset kiipeä jalkoja pitkin.
Mukavaa.
Ongelmia tietenkin myös on:
Kulkemalla portaita polvet joutuvat koville ja nilkat rasittuvat. Tulee askeltaa tasaisesti ja moniteholasit asettavat omat rajoitukset pään asennolle. Kaiteesta kiinni pitäminen on hankalaa tavaroita kannettaessa ja hengästyttää. Menet sitten ylös tai alas, suunnissa on omat ongelmansa
molemmissa.
Näielämässäkin. Jos kulkee tuttuja elämän portaita eteenpäin on kulumien saaminen todennäköisempää kuin jos uskaltautisi kulkemattomaan maastoon. Sitä urautuu.
Kuvan rinne on vaikeakulkuinen, mutta jos sinne uskaltautuu, on askel vaihtelevaa ja se mitä silmä näkee, se on monin verroin monipuolisempaa kuin portaiden tervattu askelma. Tosin sekin on
kaunista.
Ok, kyllä siellä maastosakin omat vaaransa piilee, voi liukastua, voi kompastua, tavaroiden kantaminen on lähes mahdotonta. Kokemus kulkemistesta on kuitenkin kokonaisvartalollisempi kuin vain nuo askelmat. Sama hiki valuu selkääpitkin kuin portaissakin, mutta maaston tuoksut, muodot, kosteus, käsien kosketus jäkälään kun joutuu konttaamaan eteenpäin on jotain aivan erilaista kuin rapuisa kulkiessa. Kun pyllähtää sammalmättäälle voi suuhun napsia
puolukoita tai mustikoita.
Yhtenä päivänä portaat ovat tarpeeliset toisena päivänä voi olla parempi kulkea tutun ja turvallisen tien ulkopuolella.
Kokeile.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti