Blogit.fi

torstai 12. lokakuuta 2017

Minun kaupunkini 2

Mutta...
Kun kameran kääntää pienen liikkeen verran, on näky aivan toinen.

Surullista.
Matto.
Muuta roskaa.
Miksi mikään kaunis ei saa olla kaunista vaan likaamme sen olemisellamme, tekenemisellämme. Tarkoituksella. Tarkoittamattamme. Ilkeyttämme. Ajattelemattomuuttamme.

En mennyt pelastamaan mattoa, en kaunistamaan luontoa. Annoin sen vain olla. Ja kirjoitin vain tämän kirjoituksen. En puutu asiaan, tarkkailen en toimi. Mites itse...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti